matala kuva

Onko samplaaminen tekijänoikeusrikkomus?

Toimistomme trainee, IPR-juridiikkaan erikoistuva oik. yo. Tuulia Heiskanen analysoi musiikkiteollisuuteen, erityisesti samplaamiseen, liittyvää oikeuskäytäntöä EU:ssa ja Yhdysvalloissa.

- - -

Suomessakin musiikintuottajien pitää olla varuillaan, sillä tekijänoikeusloukkaukseen syyllistynyt voi saada maksettavaksi isojakin korvauksia. Euroopan tuomioistuin vahvistaa, että jopa kolmen sekunnin rytmisekvenssi voi saada tekijänoikeussuojan. Saman kannan lainaamiseen ottaa Los Angelesin valamiehistö julistaessaan pop-artisti Katy Perryn “Dark Horse” -hitin plagiaatiksi. 

 dj

Teknologian kehitys luo uusia oikeudellisia haasteita. Esimerkiksi kopioiminen ja muokkaaminen ovat mahdollista nykyteknologialla aivan eri mittakaavassa kuin aikaisemmin. Siksi erityisesti immateriaalioikeuksien saralla on tarvetta uudelle lainsäädännölle ja oikeuskäytännölle. Lainsäätäjien ja tuomareiden haasteena on luoda tasapaino immateriaalioikeuksien ja taiteen ja ilmaisun vapauden välille. 

 

Yksi viimeisimmästä tähän ristiriitaan liittyvistä tapauksista on, kun Euroopan Unionin tuomioistuin ratkaisi, loukkaako samplaaminen säveltäjän tekijänoikeutta. Samplaamisella tarkoitetaan tekniikkaa, jossa äänitteestä otetaan elektronisin apuvälinein pätkiä eli sampleja ja käytetään uuden äänitteen sävellyksessä. Usein sampleja miksataan, muokataan ja luupataan siten, että ne ovat enemmän tai vähemmän tunnistettavia uudessa teoksessa. Vanhojen teosten käyttäminen uuden luomisessa ei ole uutta musiikinteossa, mutta samplaamisen on mahdollistanut vasta nykyaikaiset äänentallennus- ja muokkausmenetelmät. Samplaaminen on ollut erityisen merkittävässä roolissa 1970-1980 luvuilla syntyneessä hip hop- ja rap-musiikissa, mutta on ollut todellinen haaste oikeudellisessa mielessä sen jälkeen, kun siitä tuli tärkeä tulonlähde sen tekijöille, esittäjille ja tuottajille. Ristiriita on alkuperäisen teoksen tekijän kaupallisen intressin ja uuden teoksen tekijän taiteellisen vapauden välillä. (Maciej Szpunar. C-476/17, Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus, 12.12.2018)

 

Euroopan unionin tuomioistuimen päätös 

Kysymys samplaamisen laillisuudesta tuotiin käsittelyyn Euroopan unionin tuomioistuimelle elokuussa 2017, kun Saksan ylin yhteinen tuomioistuin, Bundesgerichtshof, esitti ennakkoratkaisupyynnön asiassa Pelham v. Hütter. Ennakkoratkaisupyyntö koski Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 2 ja 5 artiklan ja direktiivin 2006/115/EY 9 ja 10 artiklan tulkitsemista. Kraftwerk-yhtyeen jäsenet nostivat kanteen “Nur Mir” -äänitteen tuottajia ja säveltäjiä vastaan. He väittävät, että Pelham-yhtiö on kopioinut samplaustekniikalla noin kaksi sekuntia äänitteen “Metall auf Metall” rytmisekvenssiä ja siirtäneet sen “Nur Mir” -äänitteen taustalle luuppina. Jäsenet ovat vaatineet kieltomääräystä, vahingonkorvausvelvollisuuden toteamista, tietojen antamista ja äänitteen luovuttamista tuhoamista varten. Unionin tuomioistuimen piti tulkita, oliko kyseessä direktiivin 2001/29/EY 2 artiklan loukkaus, kun tekijänoikeudella suojatusta äänitteestä otetaan pieniä äänipätkiä ja siirretään toiseen äänitteeseen. Saksan lakiin sisältyy yleinen poikkeus tekijänoikeudesta, jonka mukaan itsenäinen teos, joka on luotu käyttäen toisen teosta, voidaan julkaista ilman käytetyn teoksen tekijän suostumusta. Unionin tuomioistuimen piti vastata kysymykseen, ovatko tällaiset äänitetuottajan yksinoikeutta rajoittavat säännökset EU-lain mukaisia. 

Molemmat osapuolet olivat yhtä mieltä siitä, että “Metall auf Metall” -äänitteen osaa on käytetty “Nur Mir” -äänitteessä, joten unionin tuomioistuimen mukaan oli itsestään selvää, että äänitetuottajan oikeutta sallia tai kieltää kappaleen valmistaminen oli loukattu. Direktiivin 2001/29/EY 2 artiklan mukaan äänitetuottajan yksinoikeus koskee myös kappaleen osittaista valmistamista. Direktiivin  2001/29/EY  5 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksia tai rajoituksia tekijän yksinoikeuteen koskien lainauksia arvostelua tai selostusta varten sillä edellytyksellä, että lainaukset koskevat teosta tai muuta aineistoa, joka on jo laillisesti saatettu yleisön saataviin, ja että lähde ja myös tekijän nimi mainitaan tai koskien käyttöä karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa. Tässä asiassa äänitteen käyttö ei täyttänyt 5 artiklan mukaista sallittua poikkeusta, vaikka tekijänoikeuden rajoitus olisikin Saksan lain  UrhG 24 §:n mukainen, sillä  “Metall auf Metall” -äänitteen samplaamisella ei ollut tavoitteena keskustella alkuperäisteoksen kanssa tai tehdä siitä parodiaa. Unionin tuomioistuin tulkitsi, että jäsenvaltiot eivät voi säätää rajoituksia tekijänoikeuksiin, jotka eivät ole direktiivin 2001/29/EY mukaisia. Unionin tuomioistuin kuitenkin lisäsi, että direktiivin mukaisesta lainauksesta ei voida puhua, jos lainattu osa ei ole tunnistettavissa. Silloin siis samplaaminen ilman etukäteen hankittua lisenssiä on mahdollista loukkaamatta tekijänoikeuksia. (C‑476/17, Unionin tuomioistuimen tuomio, 29.07.2019)

Los Angelesin valamiehistön päätös

Kuten EU:ssa myös Yhdysvaltojen oikeuskäytännössä on otettu samankaltainen vahvaa tekijänoikeussuojaa tukeva lähestymistapa. Viimeisin esimerkki tästä on Los Angelesin valamiehistön päätös asiassa Grey v. Perry. Heinäkuussa 2014 hiphop-artisti Marcus Gray (tunnettu myös nimellä Flame) laittoi oikeudenkäynnin vireille syyttäen pop-artisti Katy Perryä kappaleensa “Joyful Noise” plagioinnista. Gray väittää, että Perry on käyttänyt kappaleessaan “Dark Horse” taustarytmiä, jonka tekijänoikeudet kuuluvat Graylle. Gray hakee korvauksia ja kiellon “Dark Horse” -kappaleen levittämiseen. Lisäksi hän syyttää Perryä maineensa loukkaamisesta “Dark Horse” sanoitusten väitettyjen anti-kristillisten piirteiden takia sekä tekijänoikeuden lähioikeuksien loukkaamisesta. Perry kieltää kuulleensa Grayn “Joyful Noise” -kappaletta aikaisemmin tai kopioineensa sitä. Gray väittää, että todennäköisyys, että Perryn olisi ollut mahdollista kuulla kappale on suuri, sillä albumi, jossa “Joyful Noise” julkaistiin, on ollut viidentenä Billboardin gospel-listalla ja ehdokkaana Grammy-palkintogaalassa sekä “GMA Dove Awards” -palkintogaalassa. Kappale on myös levityksessä Youtube-palvelussa ja sillä on useita miljoonia katselukertoja. Perry haki pikaoikeudenkäyntiä Kalifornian tuomioistuimelta, mutta pyyntö evättiin, sillä yksimielisyyttä faktoista ei ollut. Tuomioistuin kuuli molempien osapuolten asiantuntijatodistajia arvioidakseen kappaleiden samankaltaisuutta. Katsottiin, kuitenkin että asia pitäisi ratkaista valamiehistön päätöksellä.  (2:15-cv-05642-CAS (JCx), United States District Court Of California, 13.08.2018) 

Kanteeseen tekijänoikeuden lähioikeuksien loukkauksesta Perry vastaa väitteellä, että hänellä oli lisenssi esittää “Dark Horse” -kappale kiertueellaan, sillä Perry ja Grey molemmat kuuluvat ASCAP-järjestöön, johon kuuluminen antaa järjestölle ei-yksinomaisen oikeuden lisensoida jäsenten säveltämien kappaleiden julkisia esityksiä. Käyttöoikeusasiantuntija Kohnin mukaan ASCAP:n jäsenet ovat sitoutuneet jäsenten välisiä erimielisyyksiä koskevaan riitamenettelyyn, jonka mukaan ASCAP voi myöntää jäsenilleen tekijänoikeusmaksuja toisten jäsenten tuotoista tekijänoikeusloukkauksen perusteella. Tuomioistuin katsoi, että ASCAP-lisenssi sallii Perryn esittää, mitä tahansa ASCAP:n repertoaariin kuuluvia kappaleita, ja että tämän kaltaiset riita-asiat olisi selvitettävä ASCAP:n sisäisen mekanismin avulla. (Gray v. Perry, 2017 U.S. Dist. LEXIS 50803) Los Angelesin tuomioistuimen istunnossa heinäkuussa 2019, Perry argumentoi, että “Dark Horse” -kappale sisälsi musiikin peruselementtejä ja niiden pitäisi olla saatavilla kaikille. Valamiehistö kuitenkin päätyi yksimielisesti siihen tulokseen, että “Joyful Noise” -kappaletta oli plagioitu “Dark Horse” -kappaleen sävellyksessä ja Grayn tekijänoikeuksia loukattu. Perry sekä hänen tuottajansa ja levy-yhtiönsä määrättiin maksamaan 2,78 miljoonaa dollaria korvauksia Graylle. (Music Copyright Infringement Resource) 

Tuomioiden vaikutukset tekijänoikeuslainsäädäntöön 

Asiassa Gray v. Perry valamiehistön tuomio vahvistaa säveltäjän tekijänoikeuksia. Samankaltainen trendi on nähty jo aiemmin muun muassa asioissa Bright Tunes Music Corp. v. Harrison ja Williams v. Gaye. Asiassa Bright Tunes Music Corp. v. Harrison tuomioistuin vahvisti, että plagiointi on mahdollista myös alitajuisesti. Asiassa Williams v. Gaye valamiehistön tuomio oli, että Williamsin kappale on oikeutettu laajaan tekijänoikeussuojaan. (Justia US Law) Tekijänoikeussuojan saamiseksi luovuuden tai uutuuden kynnys näyttää olevan matala. Käytännössä siis jopa muutaman sekunnin rytmi voi riittää tekijänoikeussuojaan niin kuin nähtiin sekä Pelham v. Hütterissa että Gray v. Perryssä. Tuomio asiassa Gray v. Perry on kohdannut julkista kritisointia. Charles Cronin kirjoittaa George Washington yliopiston ja Columbia yliopiston oikeustieteellisen tekijänoikeustietokannassa, että pitää kuuntelemista epäluotettavana tapa arvioida kappaleiden samankaltaisuutta. Tekijänoikeusakateemikko ja muusikko, Jamie Lund, on todennut empiirisessä tutkimuksessaan, että suurin osa ihmisistä pitää kappaleita samankaltaisina perustuen kappaleen toissijaisiin piirteisiin, kuten voimakkuuteen, instrumentteihin tai tyyliin, eikä perustuen niinkään melodiaan, harmoniaan tai rytmiin. (Charles Cronin. Music Copyright Infringement Resource)

Pelham v.  Hütter on siinä suhteessa merkittävä ennakkotapaus, että unionin tuomioistuin sai ensi kertaa ratkaistavakseen asian, joka koskee samplaamista. Tuomio selkeyttää EU:n tekijänoikeuslainsäädäntöä ja vaikuttaa laajasti musiikkiteollisuuteen. Samplaaminen on laillista, jos alkuperäinen äänite ei ole tunnistettava uudessa teoksessa tai sampleen on ensin hankittu lisenssi. Kritiikkiä unionin tuomioistuimen päätökselle voi antaa taiteen ja ilmaisun vapauden perusteella. Tiukka tekijänoikeuslainsäädäntö saattaa rajoittaa uuden luomista, luomisen kannustamisen sijaan. On myös todennäköistä, että päätöksestä hyötyvät lähinnä isot yritykset, joilla on tarpeelliset resurssit tekijänoikeuksien täytäntöönpanoon toisin kuin pienemmillä artisteilla. 

 

Tuulia Heiskanen

Kuva: Pixabay

Lakiasiaintoimisto Pakkanen Oy

0400 997 471 | myynti@pakkanenlaki.fi

Eteläesplanadi 2, 00130 Helsinki